Maanjäristykset johtuvat äkillisestä liukastumisesta siirroksilla, joilla maankuoren lohkot liikkuvat toistensa ohi. Hypokeskus (tai fokus) on piste pinnan alla, jossa murtuma alkaa; episentrumi on piste suoraan sen yläpuolella pinnalla. Jännitys voi kertyä laattojen rajoilla satoja vuosia ennen vapautumista yhdessä tapahtumassa (USGS Earthquake Hazards Program).

Magnitudi mittaa maanjäristyksen kokoa ja hypokeskuksessa vapautuvaa seismistä energiaa. Richterin asteikko (1935) on logaritminen: jokainen kokonaislukuaskeleen nousu tarkoittaa noin kymmenkertaista aaltoamplitudia ja noin 31 kertaa suurempaa energian vapautumista. Maanjäristykset tallennetaan seismografilla; viranomaiset kuten USGS käyttävät momenttimagnitudiasteikkoa suurille tapahtumille. Intensiteetti kuvaa tärinän havaittuja vaikutuksia (ihmisiin, rakennuksiin ja maahan) ja vaihtelee etäisyyden mukaan episentrumista (USGS; BSSA).

Ediskuoret ovat pienempiä maanjäristyksiä, jotka joskus edeltävät päätäristystä; jälkijäristykset seuraavat päätapahtumaa ja voivat kestää viikkoja, kuukausia tai vuosia päätäristyksen koosta riippuen. Yllä olevat tiedot tulevat European-Mediterranean Seismological Centre (EMSC):ltä.